Näillä sanoilla lapsi mut aamulla herätti 🙂
On viikko menny nopeasti, ku reilu pari vuorokautta kärvisteli migreenin kourissa. Voin kertoa niille, jotka ovat tuosta piinasta autuaan tietämättömiä, että kohtauksen sattuessa toivoo kuolevansa… Tai oikeastaan pelkää jo ettei kuolekaan… Siinä jäävät kamalimmat rapulatkin tappiolle. Mitään et voi tehdä, sillä päässä hakkaavat kääpiöt lisäävät takomisen voimakkuutta liikkeiden yhteydessä. Makaaminen ei ole hyvä, istuminen ei ole hyvä saatikka käveleminen. Mikään ei siis ole hyvin. Ja kamalinta on kohtauksen alkaessa tajuta se, että lääkkeitä ei ole. Huokaus. Onneksi tästä selvittiin hengissä ja nyt löytyy lääkkeetkin jos kohtaus taas yllättää. Että jotain positiivista 🙂
Koira lenkitetty ja ruokittu, nyt odotellaan pientä rinsessaa sanomaan uniloru, että voipi käydä nukkumaan 🙂 Sitten tää mamma lämmittää pitsaa ja herkutteleen ennen nukkuun menoa 🙂
