Kaikille on tuttua se, että herää yhtenä aamuna ja huomaa oivaltaneensa jonkin asian. Asia voi olla vaikka se, että tummaa pyykkiä ei kannata pestä vaaleiden kanssa, kännykän herätyskello EI herätä jos herätyksen on unohtanut laittaa päälle tai sitten koiraa kannattaa ruokkia ja lenkittää jotta ne 300 euron kengät säilyvät ehjinä. No, näin kävi minulle. Tosin oivallukseni oli ehkä hieman suurempaa koko luokkaa, vaikka voin kertoa, että syödyt kenkäni harmittavat. Onneksi ne eivät maksaneet tuota kolmeastaa, mutta kivat kengät ne oli silti.
Oivallukseni koski mielensyöverin asioita. Muistan varmasti koko loppuikäni, jota on vuosi vuodelta vähemmän jäljellä, kuinka vanhemmillani meni hermot sen kanssa, etten jaksanut tehdä mitään loppuun. Alottaa saatoin sata lasissa vaikka mitä, kuten afrikkalaisen tanssin, yleisurheilun ja partion, johon kuuluin tasan yhden päivän, mutta pitkäjänteisyys puuttui. No, olen aina kuvitellut että minä nyt vain satuin olemaan vilkas lapsi. Valitettavasti iän karttuessa ja minun vanhetessa (aikuiseksi en tule koskaan) olen joutunut hieman hankaliin tilanteisiin tämän vilkkauteni vuoksi. Sammakot asuvat suussani ja pomppivat hyvin mielellään sieltä välillä ulos happea haukkaamaan ja useimmiten paikka on AIVAN VÄÄRÄ. Kuten kaupassa kassalla ollessani kävi eräänä päivänä. Olin hyvän ystävän kanssa käymässä ostoksilla Tampereella ja huomasin ostoksia maksaessani, että kyseisen kauppaketjun etukortti oli jossain muualla kuin minä. Asiahan oli varsin vakava, kuten tiedätte, ja siksi reaktioni oli varsin ymmärrettävä. Kiljaisin heleään ja kovaan ääneen, että kyseinen etukortti on edelleen yhdellä apinalla (=avomieheni) johon kassan nuori miesmyyjä vastasi tyynesti, että ”Säästä kuitti ni saat apinalta bonukset.”. Jälleen sai siis sammakoita kiittää 😛 Onneks tosin kassa oli samoilla linjoilla :D. Linja-autoissa sammakot viihtyvät myös hyvin. Ne yleensä tykkäävät loikata esiin siinä tilanteessa, kun joku isomman egon omaava meinaa jyrätä tällaisen kiltin pienen otuksen alleen. Useasti sammakot haluavat korjata käytöstä tai sitten arvostella egoistia jotenkin muuten hieman. ja antakaapa muuten olla jos joudun istumaan paikoillani tekemättä mitään puolta minuuttia kauempaa? Ei tule kesää. Siinä lentelevät sitten iloisesti pureskellut kynnet ja jalat sinkoilevat minne sattuu. Niin ja tietenkään ei sovi unohtaa sitä, että jos paikalla on pöytä, olen minä aivan varmasti valumassa sinne alle, jollen saa tekemistä. ”Voidaanko istua ja kattella telsua?” Juu, voidaan toki. Mä vaan käy partsilla….ja taas… Josko sit vaiks kutois samalla? Jep, tosi rauhoittavaa. Mut ei sille voi mitään. Paitti jos ostaa kaapit ja laatikot täyteen karsua ja muuta mättöä. Noilla eväillä saa minun ahterini istutettua penkkiin ja kykenen jopa olemaan huojumatta. No huhhuh…
Tätä oivallusta ajattelin vaalia ja viedä eteenpäin josko sit vaikka tulisi hullua hurskaammaksi 🙂
😀
~ Annaeko